Opetukseni liittyi koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ammattitutkintoa suorittavien opetukseen. Tutkinnonosan nimi on Kasvun ja kehityksen tukeminen ja ohjaaminen, jossa mm. turvallisen ja lainpykälät täyttävän elämyspedagogisen tapahtuman järjestäminen kuuluu ammattiosaamiseen. Suunnittelin lähiopetusiltaan 1,5 tuntia kestävän teoria osuuden, joka toteutettiin Edupolilla. Siihen kuului käsitteiden läpi käyminen, turvallisuuteen ja luontoalueiden käyttöön liittyvien säädösten avaamista. Esittelin mallin, jonka avulla tiimi voi suunnitella ja toteuttaa arkisen tai suuremmankin tapahtuman. Kävimme läpi myös mitä vaatimuksia vanhemmille ja sidosryhmille tehtävällä tapahtumasta kertovalla kirjeellä tai viestillä on.
Teoriaosuuden jälkeen siirryimme 15 minuutin ajomatkan päässä olevalle metsäalueelle, jossa heijastimia seuraten opiskelijat löysivät ja toteuttivat teemaan liittyviä ryhmätehtäviä. Heijastinrata päättyi laavulle, jossa teimme nuotion, paistoimme makkaraa ja nautimme glögistä. Kävimme keskustellen läpi radan tehtävät. Paluumatkalla tapasimme metsäpolulla myös poroaan etsivän oikean JOULUPUKIN.
Keli kyseisenä tiistaina oli surkea. Mereltä puhaltava kova tuuli paiskoi räntää ja vettä porvoolaisten niskaan. Olen järjestänyt kymmeniä ulkoilmatilaisuuksia pienryhmille tai sadoille ihmisille, ja tiedän, ettei säätilaan voi vaikuttaa, silti harmittaa kun sää sotkee suunnitelmia niin radikaalisti kuin tällä kertaa tapahtui. Ilmeisesti säätä pelästyneistä neljästätoista opiskelijasta vain neljä saapui iltaopintoihinsa. Kaksi oli ilmoittanut olevansa estynyt. Paikalle saapuneet olivat silti tyytyväisiä. He oppivat asioita luonnossa, jossa useimmat elämyspedagogiset tapahtumat järjestetään. He myös jakoivat yhdessä kokemuksen, jonka muistavat varmasti kun vuosien päästä kysytään jotain näihin opintoihin liittyvää tapahtumaa.
Toivuttuani alun shokista päätin vetää illan ohjelman suunnitellusti. Olinhan mieheni kanssa tehnyt valmistelut metsään jo edellisenä iltana. Teoriaosuuteen pienentynyt ryhmä ei juuri vaikuttanut ja metsän käytännön osuuden sovelsin pienelle ryhmälle sopivaksi. Huolehdin, ettei kukaan liikkunut metsässä yksin. Aikaa vuorovaikutukselle oli kaikissa tilanteissa normaalia enemmän. Ryhmämme tiivistyttyä pimeässä metsässä nuotion ääreen pieneksi ryppääksi muistin taas miten hienoa työtä saan tehdä. Nuotion äärellä kyyhöttäessämme tuulikin hiljalleen rauhoittui ja kömmimme esiin laavun suojista läheisen lammen maisemaan ihailemaan. Koin, että minulla oli annettavaa opiskelijoille ja sain heiltä vastattavakseni mielenkiintoisia kysymyksiä. Opiskelijat kertoivat henkilökohtaisia kokemuksiaan luonnosta, metsästä ja tilanteista siellä lasten ja nuorten kanssa. Mietimme yhdessä mistä iloisissa ja ikävissä tapahtumissa oli kysymys ja miten ikävät tilanteet olisi voitu ennaltaehkäistä. Tapa toimi hyvin näiden aikuisopiskelijoiden kanssa.
Teoriaosuuden ”dioihin” jäi muutama osuus, joissa oli liikaa tekstiä. Toisaalta PowerPoint jaettiin opiskelijoille itsenäisten tehtävien aineistoksi, joten PP ei ollut vain esitykseni apukeino. Käytännön osuuden yksi rasti unohtui minulta käsittelystä nuotion äärellä. Opiskelijoiden keskusteluinto ”sokaisi” minut. Kaikki muu sujui suunnitelman mukaan. Uskon kehittämiskohteiden löytyvän itsenäisten tehtävien puolelta. Siihen pitää palata kun harjoitteluni on siltä osin tehty. Tänä tiistaina kävimme vielä läpi tekemieni tehtävien suorittamista ja palauttamista lähiopetusiltana. Opiskelijat palauttavat tehtävät minulle tammikuun loppuun mennessä kommentoitaviksi. Virallisen hyväksytty/ täydennettävä arvioinnin tekee vastaavaopettaja.
