Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto,
Lähihoitajat, oppisopimusryhmä
Kuntoutuksen tukeminen: näkökulmaa lapsiin ja nuoriin.
Ma 10.2.2014
Kohtasin SoTePe - ryhmän kahdeksan
opiskelijaa nyt ensimmäisen kerran. Kerroin omasta taustastani ja keräsin
tietoa opiskelijoiden taustoista heidän itsensä kirjoittamista post-it-lapuista. Ryhmässä oli neljää eri äidinkieltä puhuvaa aikuisopiskelijaa, jotka kaikki osasivat kuitenkin aika hyvin suomea. Alkukyselylläni keräsin heiltä odotuksia ja toiveita yhteisen viikkomme
osalle. Tosin tähän osioon en saanut yhtään merkittävää ehdotusta. Toteutin siis ohjelmani suunnitelmani mukaisesti aikataulua vain hieman soveltaen.
Jäänsärkijänä päästin jokaisen ääneen
kertomaan mitä nuoruus ikävaiheena, muistoissa tai kokemusten perusteella
kullekin tarkoittaa. Opiskelijoiden monikulttuurinen tausta ja sopiva ikähaitari
teki keskustelusta mielenkiintoista. Esitin jokaiselle hieman erilaisia
lisäkysymyksiä kuuntelijoiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Keskustelun päätteeksi esitin
muutamia määritelmiä millä nuoruus- nimistä ikä- tai kehitysvaihetta kuvataan
mm. eri lakien näkökulmasta. Sitten laajensin näkökulmaa nuoren elämän
tukiverkostoon. Siihen mitkä tahot tai henkilöt nuoren kasvuun ja kehitykseen
vaikuttavat. Opiskelijat saivat piirtää pienryhmissä mind-mapit aiheesta. Huomasin kuinka vähäistä
tieto nuorisokulttuurin osaamisessa joillakin oli ja tarvetta pienille lisäyksille tulikin sopivalla tahdilla. Se motivoi minua ennestään,
koska tiesin olevani alueella jota muuten opetuksessa tai näiden opiskelijoiden
harjoitteluissa ei oltu käsitelty. Sain tunteen, että myös vuorovaikutus
välillämme alkoi syntyä.
Pienen tauon jälkeen esittelin
opiskelijoille vierailijamme eli rappeuttavaa lihassairautta sairastavan,
energisen ja elämänvoimaa pursuavan nuoren sekä voimakastahtoisen äidin, joka
on tukenut poikaansa läpi liikenneonnettomuudesta aiheutuneen kuntoutumisen. Molemmilla
prosessi on elinikäinen, mutta molemmat ovat olosuhteisiin nähden hyvinkin
sinut vaikeutensa kanssa. Kokemusasiantuntijat antoivat tarinansa pohjaksi viikkomme teeman käsittelyyn
ja antoivat meille ajateltavaa niin ammatillisesti kuin ihmisenä
kasvamisellemme. Tähän liittyen oma oppimisenprosessi alkoi jo siitä
pohdinnasta miten lähestyn asiallani näitä tuttujani kunnioittavasti. Miten
esitän kutsuni tulla kertomaan ventovieraille ihmisille omista henkilökohtaisista
tunteistaan ja kokemuksistaan. Luotin kutenkin omaan ihmistuntemukseeni ja
siksi uskalsin lähteä asiaa ehdottamaan. Hoidin asian alkuun facebook -viestillä
ja yksityiskohdista sovittiin puhelimitse. Uskalsin kysyä ja onnistuin.
Koin tärkeäksi sen miten otan vieraani
vastaan ja vielä miten tyylikkäästi osaan vieraamme opiskelijoille
esitellä. Pyrin luonnollisuuteen ja onnistuimme luomaan intiimin ja
lämminhenkisen tunnin mittaisen tilaisuuden, jossa naurettiin, mutta näinpä
myös liikutuksen kyynelten jonkun poskilla valuvan. Olin miettinyt kysymyksiä
valmiiksi, mutta en halunnut pitää esillä mitään listaa kysymyksistä vaan pyrin
olemaan ajan tasalla ja välikysymyksin viemään tarinointia jouhevasti
eteenpäin. Vierailijani olivat aktiivisia eikä kiusallisia tyhjiä hetkiä
syntynyt. Sain näiltä kokemusasiantuntijoilta vahvistusta usealle omalle
käsitykselleni. Tärkeimpänä ehkä se, nuori kuntoutuja toivoo, että hänet
kohdataan kokonaisena nuorena ihmisenä, ei vain puuttuvana jalkana tai
säälittävänä lapsena. On merkittävää, että nuorta tuetaan elämän eri alueilla
pyrkien mahdollistamaan hänen unelmansa vammasta tai sairaudesta huolimatta
niin hyvin kuin se on mahdollista. Tätä “punaista lankaa” pyrin noudattamaan
koko viikon kun eri aihealueissa käsittelimme. Vierailu oli onnistunut myös
siksi, että sijoitin sen heti kurssimme alkuun. Näin saatoin viitata
vierailijoittemme tilanteisiin ja kertomuksiin useamman kerran viikon aikana.
Meille esitellyistä ”hahmoista” tuli samaistumisen kohde, joka auttoi painamaan
mieleen uusia asioita.
Vuorossa oli minulle etukäteen suurin
haaste. Haaste, jonka itse itselleni rakensin. Viikon teoreettisimman esityksen
aihe oli motivaatio ja motivaatio-orientaatiot kuntoutuksen tukemisessa. Olin
valmistanut osuuden aiemmin kirjoittamastani esseestä, jota kirjoittaessani
koin merkittäviä oppimisen kokemuksia. Vaikka opiskelijoiden ruokailun
jälkeinen ”kooma” yritti tavoitella kuulijakuntaani onnistuin kohtuudella
ylläpitämään vuorovaikutuksellisen ilmapiirin. Kävimme hyvän keskustelun
opiskelijoiden omista tavoiteorientaatioista, joissa saamani palautteen
perusteella olin saanut yhden opiskelijan jatkamaan opintojaan. Upea tunne.
Seuraavan kokonaisuuden aloitin
teettämällä opiskelijoilla mind-mapin, jossa he tutustuivat kolmijakoon 3.
sektori, yritysmaailma ja kunta/valtio nuoren elämän tukijoukkona. Tähän
kolmikantaan voidaan sijoittaa kaikki nuorten kanssa toimivat tahot.
Opiskelijoilla oli yllättävän vähän tietoa siitä miten vahvasti yhdistys- ja
järjestömaailma nuorisotyönkentällä näyttäytyy. Yhtä epävarmaa oli osaaminen
kun sijoitimme eri toimijoita kuntasektorille tai järjestötoimintaan. Oma, minulle
tuttu toimintaympäristö toi varmuutta esittämiseen vaikka keskustelua välillä
käytiin myös ruotsiksi. Vertailua tehtiin eri kaupunkien ja maiden välillä,
koska olihan ryhmämme monikulttuurinen.
Päivän päätteeksi kertasin keskiviikon
ohjelman ja pyysin välittämään tietoa poissaolleille opiskelijoille.
Opiskelijoiden lähdettyä olin uupunut,
mutta todella hyvällä mielellä. Siinä kohdassa olisi ollut mukavaa, jos olisi
voinut jakaa kokemuksia esimerkiksi työparin kanssa. Tyydyin tällä kertaa
kirjoittamaan itselleni muistiinpanot muutamalla ranskalaisella viivalla.
Ke 12.1.
Aamu aloitettiin tunnekorteilla, jotka
olen työkalukseni itselleni joskus laminoinut. Jokainen sai satunnaisesti
valitut viisi korttia. Hetken pohdittuaan opiskelijat saivat alkaa käymään
keskustelun avulla korttien vaihtokauppa. He saivat vaihtaa pois kortteja,
jotka eivät kuvanneet heidän viikon alun tunnetilaa. Tunnelma oli vapautunut.
Opiskelijoilla oli ollut edellisenä päivänä tentti ja nyt helpotuksen tunne
näkyi työskentelyssä. Tunnekorttien tekstejä käännettiin taas ruotsiksi, joka
toi tehtävän suorittamiseen mukavaa lisämaustetta. Jokainen opiskelija halusi
kertoa valinnoistaan. Itse esitin väliin kysymyksiä, joilla liitin harjoitteen
viikon teemaamme.
Kävimme läpi osallisuuteen, vaikuttamisen
mahdollisuuksiin ja nuoren oikeuteen tulla kuulluksi elämäänsä vaikuttavissa
asioissa. Teemaan liittyen siis myös oikeutta vaikuttaa myös omaan hoitoonsa ja
kuntoutukseensa. Tutustuimme oppilaskuntatyöhön, nuorisovaltuustoihin, Euroopan
lasten parlamenttiin ja Aloitekanavaan. Olin onnistunut taas poimimaan opiskelijoille
asioita, joista he eivät olleet koskaan edes kuulleet. Samalla totesimme kuinka
jo ryhmän sisällä olevat sukupolvet näkivät aiheet hieman eri näkökulmasta.
Ruokailun jälkeen päätin haastaa ryhmän.
Lähdin käsittelemään aihetta arvot ja normit akvaariokeskustelua käyttämällä.
Tutustuttuani ryhmään parin päivän aikana ajattelin toteuttaa keskustelun
kolmella tuolilla. Pieniä lisäkysymyksiä esittämällä keskustelu pysyi käynnissä
ja jopa jokaiselle kolmelle tuolille saatiin vaihdon kautta uudet
keskustelijat. Näin pääsimme hyvin teemaan, jonka sitten teoreettisten
määritelmien avulla vielä selvensin.
Teoriaosuuden jälkeen siirryimme
arvomeren ääreen. Pyysin opiskelijoita kirjoittamaan omia, työyhteisöön ja
kasvatus- ja hoitotyöhömme vaikuttavia arvoja tekemilleni lapuille. Nämä laput
lisättiin omiini, noin 40 kpl, lappuihin pöydälle yhdeksi suureksi ”arvomereksi”.
Opiskelijoiden tehtävä oli valita ryhmänä keskustellen 10-15 arvoa
kuvitteellisen kuntoutusalan yrityksemme arvoiksi. Jotta tehtävä ei olisi liian
helppo. Jaoin jokaiselle ”six hats”-menetelmän mukaiset roolihatut. Esimerkiksi
vihreä hattu – idealisti, uusien ideoiden keksijä, joka ei juuri esteitä
huomaa. Kun keskustelua oli käyty roolien alaisena noin viisitoista minuuttia
kasassa oli hyvä lajitelma yhdessä hyväksyttyjä arvoja. Poistin ”hatturoolit”
ja vapautin keskustelun. Opiskelijat saivat tehdä loppuratkaisut omana
itsenään. Lopuksi totesimme, että ”yrityksellemme” valitut arvot kuvasivat
hyvin tämän opiskelijaryhmän omia arvoja. Harjoituksen aikana saimme käsiteltyä
useita tutkinnon perusteissa mainittua teemaa edes ajatuksen tasolla.
Nousivathan ”yrityksemme” arvoissa esille ekologisuus, luotettavuus,
vuorovaikutus, monikulttuurisuus, ammatillisuus jne.. Oman oppimisen kannalta
harjoitus oli suurin onnistumiseni. Keksin harjoituksen kokonaisuuden itse,
askartelin motivoivat materiaalit, osallistin ryhmän ja saimme aikaan yhteisöllisen
oppimisen kokemuksen.
Opiskelijoiden motivaatio yhteistyöhön
oli huipussaan kun aloitimme iltapäiväkahvin jälkeisen osuuden. Sain tekniikan
toimimaan hyvin ja pääsimme katsomaan edellisen illan Akuutti- ohjelman, jonka
latasin YLE Areenasta. Ohjelmassa ekaluokkalainen syövästä toipuva poika kävi
koulua kotoa käsin, mutta reaaliajassa oman luokkansa kanssa. Tämän mahdollisti
luokanopettajan taidot tieto- ja av-tekniikan saralla. Tästä pääsimme nuorten
tapaan hyödyntää nettiä, sosiaalista mediaa ja pelejä. Aloitin tunnin tehtävällä,
jossa opiskelijat listasivat nettimaailman plussia ja miinuksia listoiksi. Ryhmien
tuotokset koottiin yhteen ja näin saatiin rakennettua silta omaan osuuteeni.
Käytin esityksessäni apunani entisen ryhmäkaverini tekemää opinnäytetyötä
nuorten verkkokäyttäytymisestä. Toin esille kaikissa osuuksissa esille niitä
eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä mitä kasvokkain kohtaamisessa ja verkon yli
kohtaamisissa olen löytänyt.
Aloitimme valmistautumisen iltapäivän
vierailuun. Sovimme mitä tietoja ja oppia vierailuiltamme nuorisotiloille ja
erityiskoulun päivähoitoon halusimme saada. Jaoimme työparit heitä
kiinnostaviin kohteisiin. Korostin tavoitettamme. Halusin opiskelijoiden
tutustuvan porvoolaisten nuorten tapaan viettää vapaa-aikaa nuorisotiloilla ja
erityisesti siihen miten tiloja voidaan käyttää
apuna kuntoutumisen tukemisessa. Olin sopinut vierailuista alustavasti
puhelimitse, laitoin pari päivää ennen muistutukset yhdyshenkilöilleni
sähköpostilla ja vielä soitin aamulla varmistaakseni opiskelijoilleni hyvän
vastaanoton. Itse menin sairastuneen opiskelijani sijaan työpariksi yhdelle
opiskelijalle. Saimme tutustua autistilasten koulunkäyntiin, musiikintuntiin,
kuntoutukseen ja päivähoitoon. Sain hienoja onnistumisen tunteita saatuani
muutaman kerran kontaktin ryhmän lapsiin. Hienoa työtä tekevät senkin koulun
aikuiset oppilaittensa kanssa.
To 13.2.
Aloitimme päivän harjoituksella, jossa
käytin apuna noin viittäkymmentä postikorttia. Pyysin opiskelijoita poimimaan
kortin joka kuvaisi heitä ihmisenä tai heidän elämän tilannettaan nyt. Toisena
poimimaan kortin, joka kuvaisi heidän ammatillista unelmaansa. Tilannetta,
jossa he haluaisivat olla muutaman vuoden kuluttua. Sitten pyysin poimimaan
pari korttia, jotka kuvaisivat väliportaita tai tilanteita matkalla
tavoitteeseen. Lopuksi vielä yhden kortin, joka kuvaa estettä, joka voisi estää
heitä tavoittamasta tavoitettaan. Opiskelijat lähtivät taas innolla mukaan ja
rakensivat jokainen pöydälle oman unelman kaarensa. Tarjosin mahdollisuutta
pitää kaaren sisällön omana tietonaan tai annoin jokaiselle aikaa kertoa oman
tarinansa. Kaikki, ihan jokainen, halusi kertoa matkastaan kohti unelmaa. Juttelimme
jokaisen kohdalla myös siitä miten hiedän esteensä tai hidasteensa kohti
unelmaa olisi voitettavissa. Lopuksi vinkkasin tilanteista, joissa itse olin näitä
kortteja käyttänyt. Tarjoilin idean myös siitä, miten kuntoumisprosessiakin
voisi tämän menetelmän avulla nuoren kanssa käsitellä.
Pääsimme tämän päivän teeman esittellessäni
Uudenmaan Kouluterveyskyselyn. Kyselyssä valotetaan 8.-9.-luokkalaisten
ajatuksia elämästään ja koulukäynnistään. Olin poiminut viikon teemaamme
sopivia kohtia, jotka virittivätkin hyvin kysymyksiä ja keskusteluita nuortemme
hyvinvoinnista. Koska koulukiusaaminen nousi taas kerran esille myös nuorten
kertomana, käsittelin kiusaamisen termistön, roolit ja prosessin myös
teoreettisesta näkökulmasta. Aihe virittää aina myös kertomuksia omakohtaisista
kokemuksista tai siitä miten omaa tai tuttavan lasta on kohdeltu. Näitä
keskusteluita ei voi jättää käymättä tai ainakaan törpösti katkaista. Joku
aikuinen saattaa vasta nyt uskaltautua puhumaan kouluaikaisista kokemuksistaan.
Vaatiikin tarkkaa pelisilmää miten aikatauluista pystyy pitämään kiinni tässä
aihepiirissä.
Olimme päätyneet ohjaavan opettajani
kanssa siihen, ettei jaksostani teetetä opiskelijoilla itsenäistä
oppimistehtävää sen enempää kuin tenttiäkään. Halusin kuitenkin koota viikon
teemat yhteen ja kokosimme kaksi ryhmää tekemään yhdessä viimeisen tehtävän.
Siinä opiskelijoiden tuli kuvailla fläpille esittelemänsä nuori ja hänen
tarinansa liittyen kuntoutumisen tarpeeseen, elinympäristö sidosryhmineen
huomioon ottaen taloudelliset realiteetit. Heidän tuli suunnitella nuorelle,
nuoren lähtökohdista, harrasteiden, koulunkäynnin ja tukitoimien kokonaisuus ja
esitellä se muulle ryhmälle. Ripustin seinälle opiskelijoiden viikon aikana eri
harjoitteissa tehneet fläpit. Ajattelin niiden auttavan kokoavan tehtävän
tekemisessä. Opiskelijoiden aktiivisuus ja sitoutuminen yllätti minut täysin.
Sain ”ajaa” heidät ruokailuun ja osallistua ilokseni innokkaisiin
ruokapöytäkeskusteluihin. Palattuamme luokkaan kuulimme kaksi hyvin
todentuntuista tarinaa, josta kuului läpi useita viikon aikana käsittelemiämme
teemoja.
Jäljellä oli vain palautteen kysyminen
sillä iltapäiväksi matkasimme porukalla Liljendaliin Syväpuro-yhteisöön
tutustumaan. Kohde oli kodinomainen päihdehoitoyksikkö, pitkän päihdehistorian
ja kodittomuuden kokeneille ihmisille. Saimme keskustella erään taas tuonakin
päivänä raittiina olleen miehen kanssa. Rankan huumetaustan omaava mies oli
joka aamu onnellinen siitä, että heräsi ilman ”piikkihimoa” lämpimästä kodista.
Sain häneltä hyviä vastauksia nuorisotyöhön liittyviin kysymyksiini ja paljon
ajateltavaa omien elämänarvojen muokkaamiseen.
Koen tarvitsevani opettajuudessani eniten
uskallusta poimia tai rajata pois tutkinnon perusteissa esitettyjä teemoja.
Keskusteltuani useampien, kasvatus- ja sosiaali- ja terveysalan ammatillisten
opettajien kanssa olemme kohdanneet saman haasteen. Ei ole olemassa selkeitä
työvaiheita tai tekniikoita, joita listaamalla ja opettamalla tämän alan
ammattitaitoa voisi opiskelijoille ammentaa. Onhan niitä selkeitäkin, vaikkapa
käden kipsaus tai jonkun askartelutekniikan hallitseminen. Paljon on kuitenkin
kiinni opettajan omasta osaamisesta, kiinnostuksen kohteista ja arvovalinnoista,
mitä hän opiskelijoilleen lähiopetuksissa tarjoilee. Kaikkia tutkinnon
perusteissa nimettyjä taitoja kun ei ehditä lähiopetuksessa läpi käydä eikä
edes teoreettisella opetuksella opettaa.
Pieniä huomioita esiintymisestäni oli se, että pyörittelen
puhuessani sormustani tai otan mielelläni käteen jotain pientä ”hypysteltävää”. Tämän täytyy liittyä jonkinlaiseen jännittämiseen, jota en ole ennen itsessäni huomannut. Kukaan opiskelijoista ei tosin ollut palautteessaan tästä minua nuhdellut.
Power Pointin slideja tehdessäni pyrin
lyhyisiin lauseisiin ja pieneen määrään tekstiä, mutta en aina siinä onnistu. En ole vielä löytänyt tapaa, jolla saisin itselleni
tukimateriaalia, jotta voisin vähentää heijastettavaa tekstiä. Vieraammilla
aihealueilla liikkuessani kaipaan muistilleni tukea. Oma printteri
kotona voisi olla ratkaisu, jolla muistiinpanot saisi kätevästi paperille.
Opetusharjoitteluni eivät ole vielä ohi,
joten tilaisuuksia oppimiselle on onneksi vielä edessä.
Tiivistelmä opiskelijoiden antamasta palautteesta:
Esiintymiseni:
-puhettani pidetään selkeänä ja
kiitettiin tapaa, jolla avaan ammattisanastoa kaikille ymmärrettävään muotoon.
-minun sanottiin huomioivan jokainen
opiskelija katseellani ja liikkumisellani luokkatilassa.
-teorian, tekemisen ja käytännön
esimerkkien vuorottelu teki opetuksesta mukaansa tempaavaa.
Mitä viikosta jäi mieleen:
-hyvät keskustelut ja niihin antamani
lisäkysymykset
-erilaiset ohjatut ryhmätehtävät, kortit,
hatut ja akvaariokeskustelu
-ehdottomasti tunti kokemusasiantuntijoiden
kanssa
-pohdinnat omista arvoista ajatellen
tulevaa ammattia
-vierailut
Mitä voisin kehittää:
-voisin hymyillä enemmän vaikka puhun
vakavistakin asioista.
Sain opiskelijoilta ”arvosanaksi” (1-5)
4,7. Vetää hiljaiseksi.
Kiitos Marille vertaisarvioista ja
kannustuksesta.
