Elämyspedagogiikkaa räntäsateessa

Ensimmäinen opetusharjoitteluiltani oli hyvin kaksijakoinen kokemus. Onnistuin mielestäni pääsemään tavoitteeseeni, mutta harmitti että sää pienensi osallistujajoukkoa merkittävästi.

Opetukseni liittyi koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ammattitutkintoa suorittavien opetukseen. Tutkinnonosan nimi on Kasvun ja kehityksen tukeminen ja ohjaaminen, jossa mm. turvallisen ja lainpykälät täyttävän elämyspedagogisen tapahtuman järjestäminen kuuluu ammattiosaamiseen. Suunnittelin lähiopetusiltaan 1,5 tuntia kestävän teoria osuuden, joka toteutettiin Edupolilla. Siihen kuului käsitteiden läpi käyminen, turvallisuuteen ja luontoalueiden käyttöön liittyvien säädösten avaamista. Esittelin mallin, jonka avulla tiimi voi suunnitella ja toteuttaa arkisen tai suuremmankin tapahtuman. Kävimme läpi myös mitä vaatimuksia vanhemmille ja sidosryhmille tehtävällä tapahtumasta kertovalla kirjeellä tai viestillä on.

Teoriaosuuden jälkeen siirryimme 15 minuutin ajomatkan päässä olevalle metsäalueelle, jossa heijastimia seuraten opiskelijat löysivät ja toteuttivat teemaan liittyviä ryhmätehtäviä. Heijastinrata päättyi laavulle, jossa teimme nuotion, paistoimme makkaraa ja nautimme glögistä. Kävimme keskustellen läpi radan tehtävät. Paluumatkalla tapasimme metsäpolulla myös poroaan etsivän oikean JOULUPUKIN.

Keli kyseisenä tiistaina oli surkea. Mereltä puhaltava kova tuuli paiskoi räntää ja vettä porvoolaisten niskaan. Olen järjestänyt kymmeniä ulkoilmatilaisuuksia pienryhmille tai sadoille ihmisille, ja tiedän, ettei säätilaan voi vaikuttaa, silti harmittaa kun sää sotkee suunnitelmia niin radikaalisti kuin tällä kertaa tapahtui.  Ilmeisesti säätä pelästyneistä neljästätoista opiskelijasta vain neljä saapui iltaopintoihinsa. Kaksi oli ilmoittanut olevansa estynyt. Paikalle saapuneet olivat silti tyytyväisiä. He oppivat asioita luonnossa, jossa useimmat elämyspedagogiset tapahtumat järjestetään. He myös jakoivat yhdessä kokemuksen, jonka muistavat varmasti kun vuosien päästä kysytään jotain näihin opintoihin liittyvää tapahtumaa.

Toivuttuani alun shokista päätin vetää illan ohjelman suunnitellusti. Olinhan mieheni kanssa tehnyt valmistelut metsään jo edellisenä iltana. Teoriaosuuteen pienentynyt ryhmä ei juuri vaikuttanut ja metsän käytännön osuuden sovelsin pienelle ryhmälle sopivaksi. Huolehdin, ettei kukaan liikkunut metsässä yksin. Aikaa vuorovaikutukselle oli kaikissa tilanteissa normaalia enemmän. Ryhmämme tiivistyttyä pimeässä metsässä nuotion ääreen pieneksi ryppääksi muistin taas miten hienoa työtä saan tehdä. Nuotion äärellä kyyhöttäessämme tuulikin hiljalleen rauhoittui ja kömmimme esiin laavun suojista läheisen lammen maisemaan ihailemaan. Koin, että minulla oli annettavaa opiskelijoille ja sain heiltä vastattavakseni mielenkiintoisia kysymyksiä. Opiskelijat kertoivat henkilökohtaisia kokemuksiaan luonnosta, metsästä ja tilanteista siellä lasten ja nuorten kanssa. Mietimme yhdessä mistä iloisissa ja ikävissä tapahtumissa oli kysymys ja miten ikävät tilanteet olisi voitu ennaltaehkäistä. Tapa toimi hyvin näiden aikuisopiskelijoiden kanssa.

Teoriaosuuden ”dioihin” jäi muutama osuus, joissa oli liikaa tekstiä. Toisaalta PowerPoint jaettiin opiskelijoille itsenäisten tehtävien aineistoksi, joten PP ei ollut vain esitykseni apukeino. Käytännön osuuden yksi rasti unohtui minulta käsittelystä nuotion äärellä. Opiskelijoiden keskusteluinto ”sokaisi” minut. Kaikki muu sujui suunnitelman mukaan. Uskon kehittämiskohteiden löytyvän itsenäisten tehtävien puolelta. Siihen pitää palata kun harjoitteluni on siltä osin tehty. Tänä tiistaina kävimme vielä läpi tekemieni tehtävien suorittamista ja palauttamista lähiopetusiltana. Opiskelijat palauttavat tehtävät minulle tammikuun loppuun mennessä kommentoitaviksi. Virallisen hyväksytty/ täydennettävä arvioinnin tekee vastaavaopettaja.

Kirjoitelma 1 Opettaja osana monialaista opiskelijahuoltoa

Johdanto

Nuorisotakuun myötä monilla yhteiskuntamme sektoreilla pyritään auttamaan nuoria opintoihin ja kiinni työelämään nyt ponnekkaammin kuin vuosiin. Suurelle yleisölle on tehty tutuksi nuortemme arkea, elämäntarinoita ja nuorten ajatuksia tulevaisuudesta mm. Nuorille nyt – kampanjalla, joka on pyörinyt syys-lokakuussa Ylen kanavilla. Se on herätellyt ihmisiä siihen, että jokaisella nuorella ja aikuisella tulisi olla mahdollisuus toimia omien edellytystensä mukaisesti kansalaisena ja työntekijänä yhteisessä yhteiskunnassamme. Tavoitteen saavuttamiseksi on Suomessa asetettu koulutustavoite, jossa jokainen peruskoulunsa päättänyt nuori jatkaa opintojaan toisen asteen opintoihin, lukioon tai ammatillisiin opintoihin. Tavoitteen toteuttamiseksi tarvitaan tukitoimia ja mahdollisuutta erityisopetukseen myös toisen asteen opinnoissa. Selvitin millaisilla työmuodoilla ja henkilöstöllä ammattiin opiskelevia porvoolaisissa suomenkielisissä ammattioppilaitoksissa tuetaan. Olen keskittynyt nimenomaan nuorisoasteen koulutuksen ja NAO-opiskelijoiden koulutuksen erityispiirteisiin. Jätin erityisopetuksen kuvaamisen vähemmälle tarkastellen teemaa enemmänkin opiskelijan laajemman hyvinvoinnin näkökulmasta. Monipuolisten ”kevyempien”tukitoimien tarjoaminen on joka tapauksessa ensisijaista ennen painavampia erityisopetuspäätöksien tekemistä.

Valitsin aiheen, koska jokaisella ammatillisella opettajalla tulisi mielestäni olla perustiedot oppilaitoksensa opiskelijahuollon toimintatavasta, halu nähdä erityisesti nuori opiskelija kasvavana ihmisenä ja uskallus toimia kun huoli opiskelijan hyvinvoinnista herää. Näin opettaja toimii kiinteänä osana moniammatillista opiskelijahuoltotiimiä ja osaa ohjata opiskelijoita olemassa olevien tukitoimien piiriin.

Tutustuminen Edupolin ja Point Collegen opiskelijahuoltoon

Tutustuakseni paremmin ammattioppilaitosten opiskelijahuoltoon kävin 15.11.2013 haastattelemassa Porvoo International Collegen sosiaali- ja terveysalan apulaisrehtori Heli Vainiota. Porvoo International Collegessa, eli POint Collegessa, koulutetaan sekä kaupallisen alan, että sosiaali- ja terveysalan tulevia ammattilaisia. Koulutusta annetaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Sosiaali- ja terveysalan opinnoissa opiskelee aikuis- tai nuorisolinjalla sata kuusikymmentä opiskelijaa.

”Useiden opiskelijoiden käytös, asenne opintoja sekä muita opiskelijoita ja opettajia kohtaan huolestuttaa.” (H. Vainio, haastattelu 15.11.2013.) Hänen huolensa liittyi yleiseen asennemaailmaan, jonka vuoksi esimerkiksi opinnot ja erityisesti työssäoppimisjaksot eivät läheskään kaikilta opiskelijoilta suju suunnitellusti. ”Vaatetus, käytöstavat tai sitoutuminen työtehtäviin paljastaa, etteivät kaikki eivät ole läheskään valmiita työelämään. Onneksi suurin osa ryhmästä selviytyy ja suoriutuu opinnoistaan hyvin. Eri tavoin henkilökunnassa huolta herättävien opiskelijoiden joukko kasvaa silti vuosi vuodelta”. (H. Vainio, haastattelu 15.11.2013.)

Point Collegessa kuten muissakin porvoolaisissa ammattioppilaitoksissa huolenaiheiden lisääntyminen on lisännyt onneksi hieman myös henkilöstöresursseja, joilla oppilaitokset pyrkivät opiskelijoita opinnoissa ja elämänhallinnassa tukemaan. Upeaa, että opiskelijoiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen on herätty, mutta nyt minua mietityttää kuinka opetushenkilökunnan ja monien eri työnimikkeillä varustetuiden tukihenkilöiden yhteistyö saadaan toimimaan saumattomasti opiskelijan hyvinvoinnin eteen.

SORA-lainsäädäntö raamittaa ammatillisten oppilaitosten opiskelijavalintoja. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmat eivät saa olla esteenä opiskelupaikan saannille, mutta SORA-lainsäädännön mukaan opiskelupaikka tulee evätä vain silloin kun esimerkiksi sairaus puolueettomasti arvioiden vaarantaisi opiskelijan tai muiden turvallisuuden. Usein tämän tyyppisistä ongelmista ei alkuhaastatteluvaiheessa kerrota siinä pelossa että opintopaikka jää saamatta. Ongelmat tulevat ilmi opettajille pian opintojen käynnistyessä tai viimeistään työharjoitteluvaiheessa. Tällöin he yhdessä opiskelijahuollon kanssa yrittävät motivoida opiskelijoita tukipalveluiden piiriin. Joskus opintoja joudutaan lykkäämään tai opiskeluoikeus evätään kokonaan. Kolmen vuoden mittaisiksi suunniteltuja opintoja voidaan nuorisoasteella mukauttaa ja tarvittaessa jatkaa nelivuotisiksi. (H. Vainio, haastattelu 15.11.2013.) ”Opiskelijoiden hyvinvoinnin, erityisesti mielenterveyden tukemiseen erityisesti ennaltaehkäiseviin toimiin, tulisi löytää uusia toimintamalleja ja henkilöstöresursseja. Korjaavan työn ja yksilöityjen tukitoimien tarve kasvaa eikä sopivia tukimuotoja aina tunnu edes löytyvän” (H. Vainio, haastattelu 15.11.2013.)

Yksi suurimmista opettajille asetetuista haasteista on yhteistyö opiskelijan perheen kanssa. Usein merkkipaaluna toimii opiskelijan tuleminen täysikäiseksi, jonka jälkeen suoranaista velvoitetta yhteydenpitoon ei enää ole. Tällöin yhteistyö päättyy usein kokonaan. Tietojen antaminen perheelle on jopa kiellettyä, ellei opiskelija nimenomaista lupaa tietojen antamiselle ole antanut.

 

Teen opetusharjoitteluni Edupolin organisaatiossa, joka on aikuiskoulutukseen profiloitunut oppilaitos. Nuorten aikuisten osaamisohjelman (NAO) myötä tullut opiskelemaan on tullut myös 20–29-vuotiaita nuoria aikuisia, joilta puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto. Ohjelma tarjoaa heille mahdollisuuden ammatti- tai erikoisammattitutkinnon tai tutkinnon osan suorittamisen yksilöllisesti ilta-tai päiväopintoina. Näiden opiskelijoiden opinnot ovat aikanaan päättyneet peruskouluun, jatko-opinnot ovat jääneet kesken tai merkittävästi viivästyneet. Näiden, nuorten ja nuorten aikuisten, aloittaessa opintonsa tauon jälkeen uudelleen syntyy tarvetta kartoittaa opiskelijan opintohistoria, päivittää itse alan osaamista ja opiskelutaitoja sekä selvittää opiskelijan tarvitsemat tukitoimet. Nykyiset ammatilliset opinnot on jaettu opintokokonaisuuksiin, joka lisää mahdollisuutta henkilökohtaisten opintoaikataulujen rakentamiselle.

Sekä Edupolissa, että Point Collegessa suuri osa opiskelijoista selviytyy opinnoistaan itsenäisesti tai kevyellä tuella, mutta tarvittaessa opiskelijalle on luotava henkilökohtainen opetussuunnitelma (HOPS) tai henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Tällöin kyseessä on opiskelija joka vammaisuuden, sairauden, kehityksen viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun erityisen opetus- ja opiskelijahuoltopalvelujen tarpeen vuoksi tarvitsee muita opiskelijoita merkittävästi enemmän tukitoimia.

 

 Koulun henkilöstöstä opinto-ohjausta ja opiskelijahuoltoa toteuttavat ammattikunnat

 Opetushallituksen antamissa ohjeissa opiskelijahuollon toimintaa koskien todetaan, että opinto-ohjaus on koko oppilaitoksen henkilöstön tehtävä, vaikka päävastuu suunnittelussa onkin opinto-ohjaajalla. Opinto-ohjaus on oppilaitoksen sisäistä asiantuntija yhteistyötä, yhteistyötä myös vanhempein ja eri oppilaitosten välillä. Moniammatillisuus vaatii myös ulkopuolisia ammattilaisia erityisesti kun arvioidaan opiskelijan yksilöllisiä ominaisuuksia ja mahdollisia erityisentuen tarpeita. (Opetushallitus. Oppilas- ja opiskelijahuollon opas. 2013a.)

Ammatillisista oppilaitoksista puhuttaessa liitetään opinto-ohjauksen käsitteeseen samoja tavoitteita kuin peruskoulumaailmassa annetaan oppilashuollolle. Yhteiseksi tavoitteeksi on kirjattu molemmissa yhteistyö eri toimijoiden ja ammattiryhmien välillä. Omista kokemuksista peruskoulumaailmassa tämä yhteistyö toimii jo oppilashuoltohenkilöstön välillä, mutta iso osa opettajista ei osaa vielä ottaa vastaan tukitoimia, joita heille tarjotaan kasvatus- ja huolenpitotehtävän suorittamiseen. Opiskelijoiden hyvinvoinnista vastaavat organisaatiossa viime kädessä oppilaitosten rehtorit. (Opetushallitus. Oppilas- ja opiskelijahuollon opas. 2013b.)

Olen ollut useassa eri foorumissa kuulemassa terveydenhoitajien työn arjesta. Ison osan työajasta vie säännölliset tarkastukset ja rokotusohjelmien läpivieminen. Monen mielestä opiskelijoiden vapaamuotoisemmille tapaamisille ei tunnu löytyvän enää riittävästi aikaa.

Koulukuraattori nimikkeenä on monelle jo tuttu. Amistossa, Edupolissa ja Point Collegessa kaikissa toimii koulukuraattori. Heidän työnkuvaansa kuuluu tukea opiskelijan oppimista ja hyvinvointia yhteistyössä opiskelijan, huoltajan, opettajien sekä eri yhteistyötahojen kanssa. Heiltä voi pyytää apua myös asumiseen, talouteen liittyviin kysymyksiin. Heidän kanssaan voi keskustella myös mielenterveyteen, päihteisiin ja kaverisuhteisiin liittyvistä asioista.

Ryhmänohjaajan, ryhmästä vastaava opettaja, merkitys on ammatillisessa opinnoissa opiskelevalle suuri. Point Collegessa ja Edupolissa hän vastaa yksittäisen opiskelijan opintojen suunnittelusta ja henkilökohtaisesta ohjauksesta. Hän seuraa opintojen edistymistä ja tekee tarvittaessa henkilökohtaistamistoimia. Hänen tehtäviinsä kuuluu tunnustaa ja tunnistaa opintoja ja osaamista.

Oppimisvalmentajan palveluita on tarjolla oppilaitoksessa tai työpaikalla opiskelevalle Edupolin opiskelijalle. Hän auttaa opiskelijaa erityisesti opintojen alkuvaiheessa opiskelutavoitteiden kirkastamisessa ja oppimisvalmiuksien kehittämissä.

Amisto esittelee koulun sivuilla vielä kaksi oppilashuoltoon kuuluvaa työntekijää, koulunuorisotyöntekijän ja opiskeluhyvinvointihenkilön, jotka tekevät työtä ryhmänohjaajien ja muiden opettajien kanssa. He työskentelevät mm. niiden opiskelijoiden kanssa, joilla on poissaoloja ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan nopeaa puuttumista. Koulunuorisotyöntekijä kehittää myös koulun asuntolan viihtyvyyttä järjestämällä yhdessä opiskelijoiden kanssa vapaa-ajantoimintoja ja toimii tukiaikuisena asuntolassa asuville. Koulunuorisotyöntekijä osallistuu tarvittaessa OHR-työhön. Opiskeluhyvinvointihenkilöllä on psykiatrisen sairaanhoitajan koulutus. Hänen työnkuvansa koulun kotisivuilla kuulostaa samankaltaiselta kuin kuraattorin, mutta painottuu vielä enemmän mielenterveyden tukemiseen. (Opiskelijatukipalvelut 2013)

Opiskelijahuoltotyötä tukevat ulkopuoliset tahot

Onneksi Suomen koulutusjärjestelmä tarjoaa monen tyyppisiä tukitoimia myös niille, joilla ei ole tarvetta varsinaiseen erityisopetukseen. Miettisen, Pihan ja Pynnösen (2009, 76) mukaan tukeminen edellyttää moniammatillista työskentelyä ja ulkopuolisten sidosryhmien tukea. Opettajaa ei tule jättää kasvatustyössä yksin. Seuraavassa on poimintoja porvoolaisten oppilaitosten kanssa toimivista nk. ulkopuolisista tahoista.

Porvoon kaupungin erityisnuorisotyö ja etsivä nuorisotyö esittelevät kotisivuillaan opiskelijoiden hyväksi tekemäänsä työtä, jota tehdään aktiivisesti yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Työntekijät työskentelevät niin yksittäisten opiskelijoiden kuin pienryhmien tukena ennaltaehkäisevällä ja korjaavalla työotteella. Etsivän nuorisotyön tarkoituksena on tavoittaa tuen tarpeessa oleva alle 29-vuotias nuori ja auttaa hänet sellaisten palvelujen ja muun tuen piiriin, joilla edistetään hänen kasvuaan ja itsenäistymistään sekä pääsyään koulutukseen ja työmarkkinoille. Oppilaitoksilla ja puolustusvoimien edustajilla on velvollisuus salassapitosäännösten estämättä luovuttaa tuen tarpeessa olevan nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot etsivää nuorisotyötä varten. (Porvoon kaupunki, erityisnuorisotyö)

Asumisen tukihenkilötoiminta on Porvoon nuorisopalveluiden koordinoima nuorten asumisen tukemista koulutetuin vapaaehtoisvoimin. Tukihenkilöiden tavoitteena on tukea itsenäistyviä tai jo omassa asunnossa asuvia nuoria arjen askareissa. Tukea on tarjolla pääasiallisesti 17–28-vuotiaille nuorille. Tukihenkilötoiminnan tavoitteena on tukea nuori aikuinen oman elämänsä alkuun, jotta itsenäinen elämä tulevaisuudessa onnistuisi (Porvoon kaupunki, nuorten asumisen tukeminen.

Turvallinen ja pysyvä asumismuoto on perusta nuoren opinnoille ja tasapainoiselle elämälle. Ellei asuminen vanhempien kanssa ole enää mahdollista itsenäistymiseen tarvitaan tukitoimia. Porvoossa on suuri tarve edullisille vuokra-asunnoille ja tukiasunnoille. Kaupungin saamien perintörahojen turvin on pystytty kunnostamaan muutamia nuorille ensi asunnoiksi sopivia tukiasuntoja.

 

Toivon ammattioppilaitosten tiimeihin lisää monialaista yhteistyötä

Hankkimani tiedon ja kokemusteni perusteella ammatillisissa oppilaitoksissa tarvitaan nykyistä enemmän opiskelijahuollon henkilöstöä ja eri ammattikuntien välistä aktiivista yhteistyötä. Opettajille tarvitaan tukea kasvatustyöhön, mutta myös opettajien tulee rohkaistua ottamaan vastaan tarjottua tukea. Ammattilaisia on myös koulurakennusten ulkopuolelta tulevat toimijat. Ammatillisilla oppilaitoksilla on kovat tulostavoitteet pystyäkseen ”tuottamaan” maahamme yhä pienenevistä ikäluokista inhimilliset ja taloudelliset resurssit huomioon ottaen riittävä määrä fyysisesti ja psyykkisesti vahvoja ammattilaisia. Näihin tavoitteisiin ei enää päästä pelkillä opettajien pedagogisilla taidoilla ja asiaosaamisella vaan opiskelijoiden hyvinvointityöhön tarvitaan monialaista yhteistyötä. Opiskelijan tukitoimien aloittaminen, lisääminen ja keventäminen tai päättäminen vaatii tukiverkostossa toimivilta hyviä tiimityöskentelytaitoja ja ammatillista tiedon siirtämistä. Lisäksi tarvitaan kykyä ymmärtää, ettei jokaisen toimijan tarvitse toimia jokaisen opiskelijan asioissa ydintiimissä vaan roolitusta voidaan sopia myös oppilaskohtaiseksi. Opiskelijat ja työntekijät ovat inhimillisiä olentoja ja työnimikkeestä riippumatta on tärkeää tarjota opiskelijalle eniten resurssia juuri siltä henkilöltä, jonka kanssa luottamuksellinen yhteistyö parhaiten sujuu. Tiimityöskentelyllä voidaan tasata työn kuormittavuutta ja jakaa työntekijöiden aikaresurssia järkevästi juuri niille opiskelijoille, jotka juuri sillä hetkellä eniten tukea tarvitsevat. Näin voidaan hyödyntää kaikkien opetus- ja opiskelijahuoltohenkilöstöön kuuluvien ammattiosaamisen ja vahvuudet opiskelijoiden ja heidän perheidensä hyödyksi.
 

 Ammatillisen opettajan käsikirjassa annetaan merkittävä vinkki opetushallitukseen ja opettajahuoneisiin pohdittavaksi. Miettinen ym. (2009, 51) toteavat, että ammattiin opiskelevilla on myös muita mahdollisuuksia täydentää osaamistaan esimerkiksi työvoimahallinnon kursseilla, työpajoilla, vapaan sivistystyön ja yhteisöjen järjestämillä kursseilla. Oppimista tapahtuu myös työtä tekemällä, harrastus-ja vapaa-ajantoiminnassa ja osaaminen voidaan tunnustaa osaksi opintojen suorittamista. Mielestäni ohjetta voisi yhtä hyvin soveltaa peruskouluun. Erityisentuen tarpeessa oleva oppilas voisi hyvän monialaisen yhteistyön avulla suorittaa akateemisia opintojaan peruskoulussa ja täydentää mm. taitoaineiden opintojaan nuorten työpajoilla tehtävillä töillä. Toivoisin, että peruskoulun aineenopettajat voisivat arvioida näitä ammattitaitoisten pajaohjaajinen opastuksella tehtyjä töitä port-folion omaisesti osaksi oppilaan aineen arvosanaa. Tämä ei toteudu vielä kaikissa kouluissa ja asettaa siten oppilaat keskenään eriarvoiseen asemaan. Meillä on siis vielä ainakin peruskoulun puolella paljon kehitettävää monialaisessa yhteistyössä, jotta voisimme sanoa toimivamme oppilaan etu- ja hyvinvointi päätavoitteenamme.

 

LÄHDELUETTELO

Lehtimäki, M.-L. & Talvela, M. & opinto-ohjaajat. 2012. Point College, Opinto-ohjaussuunnitelma lukuvuonna 2012-2013. Porvoo[SR2].

Miettinen, K., Piha, L. & Pynnönen, P. 2009. Erilaisille oppijoille erilaista opetusta. Teoksessa Helander, J. (toim.) Ammatillisen opettajan käsikirja. 2009. Hämeen ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2009. Hämeenlinna, 51-78.

 Nuorille nyt. Nuorisotyö 5/2013, 8

 Opetushallitus. Oppilas- ja opiskelijahuollon opas. 2013a. Viitattu 26.11.2013[SR3]

http://www.oph.fi/oppilashuollon_opas/yksilollinen_oppilashuolto/oppilashuollon_tuki_oppilaan_ohjauksessa/yhteistoiminta_toisen_asteen_opinto-ohjauksessa

 Opetushallitus. Oppilas- ja opiskelijahuollon opas. 2013b. Viitattu 26.11.2013[SR4]

http://www.oph.fi/oppilashuollon_opas/yksilollinen_oppilashuolto/oppilashuollon_tuki_oppilaan_ohjauksessa/yhteistoiminta_toisen_asteen_opinto-ohjauksessa

 Opiskelijatukipalvelut. 2013. Viitattu 26.11.2013

http://www.amisto.fi/fi/Start/Opiskelu/Opiskelijatukipalvelut/Koulunuorisotyontekija/[SR5] 

Opiskelijatukipalvelut. 2013. Viitattu 26.11.2013

http://www.amisto.fi/Start/Opiskelu/Opiskelijatukipalvelut/Step-In/[SR6]

Porvoon kaupunki, erityisnuorisotyö. 2013. Viitattu 26.11.2013

http://www.porvoo.fi/fi/palvelut/palvelut_eri_ryhmille/nuorten_porvoo/nuorisopalvelut/erityispalvelut

Porvoon kaupunki, nuorten asumisen tukeminen. 2013. Viitattu 26.11.2013

http://www.porvoo.fi/fi/palvelut/palvelut_eri_ryhmille/nuorten_porvoo/nuorisopalvelut/erityispalvelut/asumisen_tukeminen

 

Vainio, H. 2013. Apulaisrehtori. Porvoo International College. Haastattelu 15.11.2013.

 

 

Oppimisyhteisö opintojakson toinen opetuskokeilu: sisältö ja reflektio

Olen ollut syksyn aikana Edupolissa koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäiväkerhotoiminnan ammattitutkinnon lähiopetusilloissa seuraamassa ja avustamassa opetustehtävissä yhteensä 9 tuntia eli kolme lähiopetusjaksoa. Lisäksi olen ollut mukana suunnittelemassa ryhmän oppimisprosessia muutamissa palavereissa kurssin kahden opettajan mukana. Omat opetuskokeiluni suoritin 22.10. ja 5.11. Molempina iltoina pidin kaksi puolentoista tunnin mittaista opetuskokonaisuutta.

 

LÄHIOPETUSJAKSO 5.11.2013 klo 17.30-21

Toisen vastuulleni annetun lähijakson teema oli kiusaamisen ehkäisy. Jakso kuuluu koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinnon kasvun ja kehityksen tukemisen ja ohjaamisen opintokokonaisuuteen. Samaan kokonaisuuteen kuuluva teema syrjäytyminen tuli hyvin kattavasti käsiteltyä itsenäisellä tehtävällä, joten sen teoreettiseen käsittelyyn en nyt käyttänyt aikaa. Tehtävä puretaan vielä ryhmän kanssa myöhemmin, jolloin osioon voi vielä palata. Kiusaamisen ja syrjäytymisen yhteyksiä nostin silti esille illan aikana useasti eri yhteyksissä.

 

RAKENNE:
-Tiedotusta ja vastauksia opiskelijoiden kysymyksiin. Vastaavaopettaja oli paikalla, joten tarjosin opiskelijoille mahdollisuuden esittää kysymyksiä edellisiin itsenäisiin tehtäviin ja opintoihin yleensä.
- Ryhmään tuli minulle yllättäen uusi opiskelija. Esittäydyimme lyhyesti toivottaen uuden opiskelijan tervetulleeksi. Käytin tässä yhteydessä hieman aikaa kertoen yleisesti ryhmädynamiikan muutoksesta tilanteessa, jossa ryhmään tulee uusi jäsen tai joku ryhmästä lähtee.
- Kysyin opiskelijoiden kiinnostuksesta elämyspedagogiseen makupalaan joulukuussa. Sovimme raamit ja nyt pääsen aloittamaan tarkemman suunnittelun. Elämyspedagogisen retkemme on osa opetusharjoitteluani.

- Teoriaa: Käsittelimme lapsiperheiden ja nuorisoikäisten palveluverkostoa edellisellä lähijaksolla. Otin asian vielä esille esitellen palveluverkoston toimijat Porvoossa. Tein sen piirtämällä fläppitaululle mind-mapin, jonka kaikki edellisen kerran opintojen jälkeen hyvin ymmärsivät. 

- Tauko: Tauko kului pitkälti keskusteluihin opiskelijoiden kanssa. Koen keskustelut merkittäväksi tueksi opiskelijoille.

- Motivointi: Motivoin opiskelijoita kiusaamisteemaan hyödyntäen draamapedagogiikkaa. Pyysin kuutta opiskelijaa luokan eteen avukseni. He toimivat avustavina näyttelijöinä, ”oppilaina koulun eri tilanteissa”, joissa kiusaamistilanteita useasti syntyy. Olin itse yksi näyttelijöistä. Samalla ohjasin ja katkaisin tilanteita antaen tilaa keskustelulle ja yleisön antamille ohjeille. Aiemmin olin tehnyt vastaavaa ala- ja yläkouluikäisten kanssa, mutta ensi kertaa aikuisten parissa. Yhtä hyvin se toimi aikuisillakin, kaikkien mielestä.

- Teoriaa: Kiusaamisen prosessi ja roolit sekä käytännön vinkkejä kiusaamistilanteiden ennaltaehkäisyyn ja selvittämiseen.  
Etenin tekemäni PP-esityksen mukaisesti. Teemoihin sopivasti olin asettanut paikat Porinapata-pienryhmäkeskusteluille. En määrittänyt keskustelulle tarkkaa aikaa vaan kuuntelin milloin puheenvuorojen tahti hidastui. Sitten pyysin jokaiselta ryhmältä lyhyttä kuvausta mitä keskusteluissa oli esille noussut. Näistä puhuimme vielä ryhmänä. Suunnittelemani aikataulu piti ihmeen hyvin ja opiskelijoiden toivomaa aikaa keskusteluille oli kuulemma sopivasti. Aihe oli koskettava ja ryhmän turvallisuus hyvä, koska moni kertoi avoimesti omista kiusaamiskokemuksistaan ja vahvisti näin esimerkein antamaani viestiä. Vaati itseltä taitoa kuunnella ja antaa aikaa puheenvuoroille, mutta samalla pystyä pysymään aikataulussa.
Päätimme tunnit yhteen vetävään keskusteluun ja varmistimme, että kaikilla on tiedossa seuraavat opintosuoritukset.

MITÄ JÄI KÄTEEN OPETUSKOKEILUISTA?
Vuorottelin molemmilla opetuskerroilla PP-esitysten kuuntelemisen, niihin liittyvien keskusteluiden sekä pienryhminä tai parityöskentelyn toteutettujen toiminnallisten jaksojen ideaa. Tästä vuorovaikutuksellista työskentelytavastani sain myönteistä palautetta opettajilta ja opiskelijoilta. Työpäivän jälkeen suoritettavien opintojen kuormitus tuntuu perheellisille opiskelijoille olevan melkoinen. Toiminnalliset hetket auttavat keskittymään luentotyyppisen kuuntelemiseen kun sen aika taas on.

 

Yksittäisestä osuudesta mieleeni jäi tietokoneella parityöskentelynä tehty hyvinkin perinteiseksi ajattelemani tiedonhankintatehtävä, jossa jaoimme löytyneen tiedon koko ryhmälle. Piilotavoitteena tässä oli tietokoneen käyttämiseen liittyvien ennakkoluulojen pehmentäminen ja esiintymisrohkeuden kehittyminen. Kerhojen ohjaajina heillä tulee olla perustaidot puheviestinnästä ja vuorovaikutuksesta ja rohkeus esittää asiansa lapsi- tai aikuisryhmän edessä. Molemmat osaamisalueita, joissa monella opiskelijalla on vielä työstettävää.

Nämä olivat ensimmäiset aikuisopiskelijat joiden kanssa olen pitempään kuin yhden kurssipäivän ajan työskennellyt. Aikuisten ja nuorten kanssa toimimisessa ei ole niin suurta eroa kuin olin ajatellut olevan. Aikuisilla erot työkokemuksessa, opiskeluteknisissä taidoissa ja tiedollisessa pohjassa ovat lapsia suuremmat. Peruskoulu ”tuottaa” tavallaan tasaista ”materiaalia” minun ammattiryhmäni edustajille työstettäväksi. Aikuisilla on enemmän omia mielipiteitä ja periaatteita sekä elämän tuottamaa kriittisyyttä kuin lapsilla ja nuorilla. Kaikista ikäryhmistä löytyy samat perustyypit ryhmän dynamiikkaan vaikuttamaan.

 

Kehityskohteita omassa työskentelyssäni:
Haluan oppimia elävöittämään teoriaosuuksien esityksiä itsepirtämilläni kuvilla ja esim. elokuvaklipeillä ilman, että esityksissä kikkaillaan tekniikalla mauttomasti.  En saanut opettajiltani tai opiskelijoilta kyselyissäni kehittämisehdotuksia, joten minun pitää kaivaa ne itse. Kurssin itsenäiset oppimistehtävät ovat mielestäni aika epäselviä, eivätkä keskenään työmäärältään yhteismitallisia. Toistaiseksi en niihin ole päässyt vaikuttamaan. Tulevaisuudessa toivon, että opetusharjoitteluuni suunnitellaan opintokokonaisuus, johon saan tehdä myös tehtävät ja pitää niiden purkutilaisuuden ja tehdä arvioinnin. Näin saisin käsityksen kokonaisuuden suunnittelusta ja toteutuksesta.

Reflektio:
Tunnen nyt hieman Edupolia oppimis- ja työyhteisönä. Hieman harmittaa, että alkuperäinen haaveeni saada tutustua myös Point Collegeen ei ole ainakaan vielä toteutunut. Ovathan ne molemmat minulle mahdollisia työympäristöjä tulevaisuudessa.

Olen saanut toimia Edupolissa KIPA-kurssin opettajatiimissä ja tutustua heidän työnsä arkeen. Opettajien työ on melko pirstaleista johtuen useamman koulutuksen yhtä aikaisuudesta sekä moninaisista hallinnollisista tehtävistä. Minusta heidän työssään mielenkiintoiselta kuulostaa mahdollisuus päästä tutustumaan oppisopimus- ja työharjoittelupaikkoihin sekä näyttöjen vastaanottaminen. Pelkkä opetustyö koululla voisi tuntua ajan myötä puuduttavalta. Opettajilta vaaditaan laajaa ammattiosaamista mikä käy ilmi ohjauksessaan olevien kurssien tutkintovaatimuksista. Opettajat myös ohjaavat yksilöiden koko opiskeluprossessia useiden eri rahoittajatahojen vaatimusten ja opiskelijoiden tarpeiden mukaisesti. Heidän normaali työaikansa ei riitä tehtävien suorittamiseen eikä rajaudu välttämättä niille viikonpäiville, joille työ on suunniteltu.
Olen saanut vahvistusta sille, että pystyn jo nyt toimimaan omalla osaamisalueellani opettajana ja olen käynyt asiaan liittyviä neuvotteluita. Edessä on mittava työ teoreettisen tietotaidon laajentamisessa, jotta saa koottua itselleni päätoimiseen opettamiseen riittävät tuntimäärät.

 

Kehittämiskohtiin pitää lisätä tämän foorumin eli blogin käyttö. Vielä ei tunnu omalta jakaa ajatuksiaan täällä.

b) Oppimisyhteisö-opintojakson ensimmäisen opetuskokeilun reflektointi

Tässä ajatuksia viime tiistai-illan oppimiskokemuksista ja  tulevaisuuden suunnitelmista.

 

Opiskelijoilta saamani palaute

 

Aloitan reflektoinnin opiskelijoilta saamastani nimettömästä, kirjallisesta palautteesta. En tiedä onko tämä niin merkityksellistä teidän teoisten kannalta, mutta halusin tämän tallentaa kannustamaan minua jatkamaan opinnoissani.

1.      Mainitse kolme asiaa, jotka jäivät tunneiltani mieleen.

-tein ensimmäistä kertaa mind-mapin J

-sivustoihin tutustuminen

-tärkeä tukea lasta ja nuorta, ennaltaehkäisyä

-apua olisi saatavilla, rahalla tai maksutta. Osataanko hakea?

-tukea voidaan antaa/saada myös positiivisessa mielessä. Aina ei tarvitse olla ongelmaa

-keskustelemalla oppiminen hyvä. En tiedä päästätkö toiset oppilaat ”helpommalla” ;)

-todella mielenkiintoista, aika meni kuin siivillä ja aina saa kysymyksiinsä vastauksen. Jos et tiedä   

  lupaat ottaa selvää ja sen myös teet

-kerrot aina uutta ja ajankohtaista ja hyviä esimerkkejä. Tietotaitosi on todella kattava.

-ajatuskartta-tehtävä

-uudet nettisivut, joista en tiennyt

-ryhmissä työskentely

-oppitunneissa oli parasta keskusteleminen ja se, että epäselvyydet selvitetään.

-tiimityö oli mielenkiintoinen

-päihteidenkäyttö nuorilla

-opin paljon. paljon vaikeita sanoja. (äidinkieli albania)

-keskusteleva, rauhallinen ilmapiiri

-tukea ja apua on saatavilla, rahalla ja ilman

Ajatuksia saamastani palautteesta.

Yllättävän positiivista. Mind-map oli uusi työskentelytapa lähes kaikille.  Ryhmän opiskelijoiden välillä isoja tiedollisia eroja, johtuen ikä- ja työkokemuseroavuuksista.

2.      Mikä jäi epäselväksi?

-ei jäänyt epäselvyyksiä kun sinulta uskaltaa kysyä

-jos jotain jää epäselväksi, lupaat selvittää ja teet sen myös

-tyhjiä tai ei mitään

-mietityttää vanhat tehtävät joihin tarvitsisi ohjeistusta (viestitän edelleen vastaavalle opettajalle)

Seuraavaa kertaa varten olisi ollut kiva saada näitäkin vinkkejä, mutta olihan se hyvä että asiat tulivat selväksi. Tutkinnon perusteisiin jäi asioita joihin pitää vielä palata. Osa tulee mukaan jo seuraavalla minun pitämällä kerralla. Olemme myös sopineet miten teemat jakautuvat Katin ja Katrin, muu tiimi, kanssa.

 

3.      Mikä oli tunneissa parasta?

-keskustelu

-keskustelulla opin parhaiten

-rauhallinen tunnelma

-ihanaa kun otat asiat sydämellä ja vakavasti

-ryhmissä työskentely

Ajatuksiani palautteesta:

Tuntuu mukavalta, kun valitsemani opetustyyli ja työskentelytavat ovat tukeneet rauhallisen oppimisympäristön syntymisessä.

Yhteenveto oppimisesta ja kehityskohteista

Aikataulullisesti olin yllättäen koko ajan etuajassa mikä ei ole minulle tyypillistä. Usein kamppailen kiireen tuntua vastaan. Tällä kertaa oikea aikataulutus mahdollisti kaikille opiskelijoille tilan ja aikaa mielipiteiden esittämiselle ja niistä keskustelemiselle. Suunnitelmani mukaan illan päättyessä aikaa jäi myös seuraavista itsenäisistä tehtävistä keskustelulle. Valitettavasti ryhmän vastaavalla opettajalla oli tuolloin muita työtehtäviä. Teorian ja käytännön suhde oli hyvä vaikka tunsin tunteja suunnitellessani melkoista painetta tutkinnon perusteiden taholta. Käsiteltävää asiaa suhteessa aikaan on mielettömästi. Onneksi sain tehtävien purkutilanteessa otettua esille niitä teemoja, joita en teoriaosuuteen mukaan ottanut. Ohjaavaopettaja oli rohkaissut omiin päätöksiin siinä mitä ottaa mukaan ja mitä ei. Koin onnisutneeni.

Kriittinen hetki oli heti tuntien alussa. Olisi ollut hyvä päästä Edupolin tietokoneelle hyvissä ajoin ja avata sieltä valmiiksi muutamien esittelemieni tahojen sivustoja. Minulla ei ole tähän omia tunnuksia ja jouduin hieman hapuilemaan saadakseni koneen auki. Olisi pitänyt riittävän päättäväisesti pitää kiinni siitä, että pääsen opetustilaan hyvissä ajoin. Jouduimme vaihtamaan luokkaa pariin otteeseen ja alkuhässäkkä häiritsi hieman valmisteluitani. Opiskelijat tuskin tilannetta huomasivat.

Mitä mm. opin

Sain käytännön harjoituksen koko illan mittaisen kokonaisuuden suunnittelusta. Hyödynsin siinä viime vuotisia oppeja. On muistettava koko ajan avata ammatillisia termejä, koska niiden osaaminen tuntuu ryhmässä olevan heikohkoa. Vaikeinta on eritellä teoreettisesti tunnin teemojen eri osille antaa niille opetuksellisia osatavoitteita, koska teemat sulautuvat toisiinsa. En vielä saanut riittävää rutiinia tuntien suunnitteluun. Vaikeudet tulevat teemojen laajuudesta ja poisrajaamisen vaikeudesta. Hyvä kun seuraava vastaava ilta on edessä jo 5.11. Harjoitukset siis jatkuvat.

Mitä saavutin

 

Opiskelijoiden tiedollista oppimista on vaikeaa arvioida, koska sitä ei tässä koulutuksessa kokeiden tai tenttien muodossa mitata. Myöskään valmiita ”mittareita” oppimisen tai opettamisen laadulle ei tässä tunnu olevan.  Nojaan siis saamaani palautteeseen, suulliseen ja kirjalliseen, jossa opiskelijat olivat tyytyväisiä saamaansa. Tulee olemaan mielenkiintoista saada myös ohjaavan opettajan palaute. Suullinen palaute oli rohkaisevaa.

Sain kaikki opiskelijat puhumaan ryhmätöiden aikana ja niitä esiteltäessä, mutta en kaikkia omaehtoisesti esim. kysymään tai ilmaisemaan mielipiteistään. Toisaalta huomasin opiskelijoiden jakavan tehtäviä entistä tasapuolisemmin. Minun olisi pitänyt ohjata melko heikon suomenkielentaidon omaava henkilö pienryhmän jäseneksi. Hän sattui jäämään työskentelypariksi, jolloin hänen paristaan tuli enemmänkin apuopettaja/kääntäjä. Mikä jäi hänen omaksi oppimistuloksekseen tässä harjoituksessa? Ensi kerralla uudet ryhmäjaot, joihin minun pitää muistaa vaikuttaa.

Mind-map oli monelle uusi ja hyödylliseksi koettu työkalu. Tulen käyttämään sitä sovellettuna myös ensi kerralla, jotta opiskelijat saavat siitä hyödyllisen työkalun myös muihin tilanteisiin. Koska opiskelijat pitivät toiminnallisuutta ja pienryhmässä opiskelua heitä motivoivana ja heidän oppimistaan helpottavana, voin luottavaisin mielin laittaa seuraavaankin iltaan näitä työskentelymuotoja. Siitä tarkemmin seuraavan suunnitelman puitteissa, joka tulee olemaan teemasta Kiusaaminen ja syrjäytymisen ehkäisy.

 

Kohti uusia satamia siis...

a) Oppimisyhteisö-opintojakson opetuskokeilusuunnitelma

Tässä ensimmäinen opintosuoritus tänne blogiin tallennettuna. Olen tehnyt aiheesta laajemman word-tiedoston, jota hyödynsin omassa oppimisessani ja käytännön opetustilannetta toteuttaessani. Sitä voin hyödyntää myös tulevaisuudessa jos samaa opintokokonaisuutta opetan. Teille tässä siis tiivistelmä. Liian pitkä ehkä sekin.

 

Alkutilanne ja työelämäosaaminen

 

Olen ollut työnhakutilanteessa vain kaksi kertaa elämässäni. Asennoiduinkin työssäoppimispaikan hakuun kuin työn hakuun. Tein yhteydenottoja kahteen paikalliseen oppilaitokseen ja tapasin molempien edustajia. Koin onnistuneeni oman tietotaidon esittelyssä ollessani samalla rehellinen siinä mitä en osaa. Edupoli oppimisympäristönä sopi elämäntilanteeseeni paremmin, koska siellä voin suorittaa opetusharjoitteluni ilta-aikaan. Näin harjoittelut eivät häiritse uuden ansiotyöni suorittamista. Edupoliin teimme samalla myös tuntiopettajan työsopimuksen, joka astuu palkanmaksun suhteen voimaan kun riittävä määrä opetusharjoittelua on takana.   Ilokseni minulle jäi myönteinen kuva myös vastaanotostani Point College nimisessä oppilaitoksessa Porvoossa. Toivon erityisesti näiden kahden oppilaitoksen pystyvän tulevaisuudessa minut työllistämään.

Oppimisympäristönä Edupoli

 

Suoritin opetuskokeiluni Edupolin Porvoon toimipisteessä Koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäiväkerhotoiminnan ohjauksen ammattitutkinnon opettajatiimissä. Tiimiin kuuluu vastaavaopettaja ja toinen palkattu opettaja. Koulutus alkoi syyskuun 18. 2013 ja koko tutkinnon suorittavat valmistuvat 3. kesäkuuta 2014. Minulle tarjottiin osallistumista myös muihin koulutuksiin, mutta arvioin ettei aikani ja voimavarani työn ja opintojen ohella riittäisi.

 

Koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäiväkerhotoiminnan ohjauksen ammattitutkinto, KIPA.

KIPA5 ryhmässä on kaikkiaan 12 opiskelijaa, joilla kaikilla on aiempaa kokemusta alalta. Osa opiskelijoista tekee opintojaan osana oppisopimuskoulutusta, osalle opinnot luetaan kuuluvan työvoimakoulutuksen piiriin. Tähän termiviidakkoon olen yrittänyt hiljalleen perehtyä. Samoin Edupolin organisaatioon ja toimintakulttuuriin. Kerrottuani tuttavapiirissä Edupolin olevan HAMK:n olevan toinen opintoympäristöni olen huomannut monilla olevan kokemuksia Edupolin koulutuksista. Merkittävä oppilaitos ainakin itä-uudenmaan alueella.

 

Oma osuuteni ryhmän toiminnassa

Olen ollut mukana kaikilla ryhmän lähiopetusjaksoilla. Ensin seuraamassa opetusta, avustamassa kouluttajaa ja nyt osallistunut yhä aktiivisemmin itse opetukseen. En ole osallistunut opiskelijoiden sosioekonomisten tilanteiden ohjaamiseen enkä itsenäisten tehtävien arviointiin. Kokemukset ja saamani palaute niin opiskelijoilta kuin opettajilta ovat antaneet lisää uskoa siihen, että opetustyö ammattina on se mitä haluan tavoitella. Viime vuosien opinnot alkavat tuoda nyt hedelmää, koska tietotaito niin ammattiosaamisen kuin pedagogisten taitojen osalta alkavat olla ensi keväänä riittävät opetusalalle siirtymiseen. Sitten opinnot voivat jatkua uuden työn lomassa siihen perehtyen.

 

Opetuskokeilu Edupolissa lähijaksolla ti 22.10. klo 17.30-21.00

 Ensimmäinen jakso, jonka opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasin.

Teema: Kasvattajana toimiminen & kasvun ja kehityksen havainnointi, tukeminen ja tukitoimien arviointi.

Valitsemani keskeiset teemat:

-          lapsen tai nuoren etu kaikkien toiminen perusteena

-          mitä hyvinvoinnilla tarkoitetaan ja mitkä tahot asiaa tutkivat ja siitä tietoa julkaisevat

-          mitkä toimijat tukevat lapsiperheitä vanhempineen, nuoria ja kasvatuksen ammattilaisia

(mm. nk. normaalikehitys tulee opiskelijoille myöhemmin)

Itselleni ja opetukselleni asettamani tavoitteet:

-          selkeästi ja riittävän pieneksi rajattu teema

-          yhteisöllisen oppimisen ja yhteistyön taidot

-          keskustelevan oppimisen ilmapiiri. Kaikki uskaltavat ja haluat puhua.

-          nuorisotyöllisen ammattiosaamisen jakaminen (myös tiimissä minulle annettu tehtävä)

Valitsemani opetusmetodit- ja välineet:

Käytän opetuksessa Power Point-esitystä, jolla esittelen tunnin rakenteen, aikataulun sekä ohjeistan ryhmä- ja paritöihin. Sen avulla opetan myös teoriaosuuden ja teen loppuyhteenvedon. Teemme ryhmäharjoitteita mind-map-tekniikalla ja etsimme tietoa internetistä.

 

Mitä oppimiskäsitystä hyödynnän

Luotan pitkälti kognitiiviseen oppimiskäsitykseen aineiston kokonaisuuden hahmottamiseksi. Annan opiskelijoiden luoda eri-ikäiset mind-map roolit, joiden elämäntilanteiden kautta teoriaa käsittelemme. Roolihahmojen luominen perustuu humanistiseen ihmiskäsitykseen eli ymmärrykseen ihmisen kokonaisvaltaisuudesta ja sen vaikutuksesta hyvinvointiin. Esitin paljon käytännön esimerkkejä ja kysymyksiä. Osoitin paikkoja, joista löytyy tietoa ongelmien ratkaisemiseen. Luotin opiskelijoiden osaavat tietoa käsitellä, tulkita ja soveltaa. Ohjasin ja esitin tukikysymyksiä ryhmätoiminnan aikana ryhmissä kiertäessäni. Oppiminen perustui yhteisölliseen oppimiseen, joten tehtävät purettiin yhdessä keskustellen.

 

Tarkka-aikataulutus löytyy word-tiedostona.

 

Kiitos, jos annatte palautetta, jotta seuraava versio olisi kehittyneempi.

 

Kuva jumppaa ja blogi-asetuksia

Blogin ulkonäkö alkaa olla kohdallaan. Pitäisi vielä saada "kirkastus" siihen onko julkisuusasetukset kohdillaan. Lähinnä tärkeää on, että HAMK-väki pääsisi lukemaan. Tsekattava on myös pääsenkö lukemaan kaikkien ryhmäkavereiden, ainakin aikuisten kasvimaan kirjoituksia. Viimeksi asiaa tutkaillessani en päässyt ihan varmuuteen. Asetusten kautta Facen puolelle siis... ja testailu jatkuu.

Moniammatillisesti oppilaita tukemassa

Koulumaailma on avautunut minulle syksyn aikana uudessa valossa. Olen toiminut aikanaan luokanopettajana mukautetun opetuksen luokalla, laaja-alaisena erityisopettajana ja luokanopettajana yleisopetuksen ensimmäisellä luokalla. Viime vuodet olen toiminut nuorisotyöntekijänä useammalla alakoululla. Olen kokenut kuinka eri tavoin opettaja, siis juurikin yksilö, voi verkostosta tulevan yhteistyökumppanin kokea. Kumppanuus nuorisotyöntekijän näkökulmasta liittyi usein vapaa-aikaan sekä koululla ennaltaehkäisevään ja korjaavaan oppilashuoltotyöhön.

Yhteistyökumppaneina on ollut niin opettajia, kuraattoreita, rehtoreita, psykologeja, vanhempia ja mikä tärkeintä oppilaita kuten myös kolmannen sektorin toimijoita ja seurakuntien työntekijöitä.

Suurin osa opettajista koki suurta helpotusta saadessaan tukea omaan kasvatustyöhönsä. Kuraattoreista lähes kaikki suhtautuvat verkostoyhteistyöhön positiivisesti ja pahoittelivat lähinnä työntekijäresurssin vähyyttä yhteistyötä hidastamassa. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki vanhempien yhteydenotot ovat olleet positiivisia ja kannustaneet yhteistyöhön.

Porvoon kaupunki sai hankerahaa Koulutuksellinen tasa-arvohankkeeseen ja palkkasi kahdeksan työntekijää peruskouluihin työskentelemään. Nimikkeinään koulunkäyntiavustajia, kuraattori ja kaksi school coachia yläkouluille. Tässä ryhmässä lähdin elokuussa innolla kehittämään uutta työmuotoa school coach -nimikkeellä. Ajattelin usean vuoden ajan kouluilla toimineena pääseväni nopeasti kiinni todellisiin työtehtäviin hankkeemme tavoitteita tavoittelemaan. Nopeasti ehkä juuri siksi, että nyt olisin osa koulun henkilöstöä, eikä entiset tiedonsiirtoon liittyvät esteet enää vaikeuttaisi yhteistyötä opettajakunnan kanssa.

Nyt ensimmäinen jakso on takana. Plakkarissa on paljon hyviä kokemuksia ja ammatillisia onnistumisia, mutta koen joltain osin myös pettymyksen tunteita. Tiesin, että uusi työmuoto, uusi ammattinimike ja uusiin työyhteisöihin liittyminen veisi aikansa, mutta en uskonut kuinka työlästä luottamuksen saaminen voisi olla. Luulin, että suurin energia menisi työmuodoista ja käytännöistä sopimiseen. On kyllä keskusteltu työmuodoista, mutta suurin osa energiasta on mennyt ammatillisen luottamuksen ja keskusteluyhteyden luomiseen. Mitä tuo tekee? Kenen kanssa? Mitä saa kertoa? Miksi ei kerro meille? Aikaa on kulunut valtavasti myös tiedottamiseen hyvin henkilökohtaisella tasolla eli keskustellen ihmisten kanssa kahdestaan tai pienissä ryhmissä. Uutta asiaa lanseerattaessa koulumaailma on valitettavan hierarkinen ja byrokraattinen yhteisö. Ei siis ole riittänyt, että suusanallisesti itse kertoo jostain toimintatavasta esimiestasolla sovitun. Tieto on pitänyt tulla rehtorilta, apulaisrehtorilta, oppilashuoltoryhmältä tai muulta nk. viralliseltataholta. Aina sekään ei ole riittänyt vaan toiminnallista yhteistyötä ei ole onnistuttu luomaan vieläkään.

Opettajakunnan voimat ja aika ovat rajalliset ja ops armoton. Silti toivon kouluille tarjotun oppilashuollollisen lisäresurssin löytävän tiensä opettajien sydämiin niin oppilaiden ja perheiden tukimuotona kuin myös opettajien avuksi tehdessämme työtä erityitä tukea tarvitsevien oppilaiden tai luokkien kanssa.

Uuteen toimintatapaan, monialaisen yhteistyön kulttuuriin, sopeutuminen ja verkostoitumiseen oppiminen ei ole kouluissa itsestään selvää. Menee varmasti ainakin yksi opettajasukupolvi ennen kuin koulu avautuu moniammatilliselle yhteistyölle käytännön tasolla. Jo oppilaiden tasapuolisen kohtelun kannalta yhteistyö ei voi olla kiinni yksittäisen viranhaltijan omista mielipiteistä vaan monialaisen yhteistyön tulee olla osa toimintakulttuuria. Asia ei nyt ole kiinni vain yksittäisistä opettajista vaan luokan- ja aineenopettajakoulutuksesta ja kaikesta siitä päivitystarpeessa olevasta materiaalista, jota kouluyhteisön toimintaan liittyen jaetaan.

Olen tavannut kouluilla onneksi myös uutta luovaa ja aktiivista työmuotojen kehittämistä edustavia opettajia ja muita työntekijöitä. He ovat ottaneet vastaan lisäresurssin ilolla ja lähteneet keskustelemaan ja pohtimaan miten monialaisuutta ja moniammatillisuutta voidaan kehittää siten, että oppilaan etu on kaikilla ammattiryhmillä aina etusijalla. Nämä opettajuuden sarallaan uutta linjaa luovat opettajat antavat minullekin uskoa ja toivoa, että moniammatillisuuden voimavarat saadaan tulevaisuudessa ohjattua lasten ja nuorten edun puolustamiseen.

Kirjoitin tämän blogi-tekstin työtehtäviini peilaten, koska opintokokonaisuuksia on tälle syksylle niin vähän. Oma ammatillisen opettajuuden identiteettini kasvaa ja kypsyy opetusharjoittelu yhteisössä, ammatillisessa oppilaitoksessa. Huomaan vertaavani peruskoulun toimintaympäristöä omiin opintoryhmiini ja harjoitteluyhteisööni. Toivottavasti itse osaan aikanaan, opettajan roolissa työskennellessäni, ottaa avosylin vastaa yhteistyökumppanit, jotka työskentelevät kanssani opiskelijoitteni kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin eteen. Että huomaan ja osaan avata muille ammattiryhmille ovia, jotta heidän työnsä olisi ”omassa” oppilaitoksessani mielekästä ja motivoivaa. Tähän suuntaan aion omaa työtäni school coachina edelleen kehittää ja uskon, että työ tekijäänsä palkitsee.